Päivä 18 | Alice Springs

 Nimeni on Frank... Frank Curtis ja no lisence to kill. Alla Leena tekemässä tuttavuutta Frankin kanssa. Frank matelijakeskuksen hyvätapainen lemmikki.

Keski-Australian paras puoli on se, että joka aamu kun katsoo ikkunasta ulos taivas on sininen eikä tarvitse miettiä, että sandaalit vai huopatossut. En silti suostuisi asumaan täällä, joka suuntaan vähintään 1500km suoraa tietä ennen kuin seuraava asutuskeskus on kohdalla. 

Aamusuuntana suurimmalla osalla meistä Reptile Center, Keski-Australian matelijakeskus, josta löytyy kaikki se mitä Australian heikassa ryömii, juoksee ja liukertelee. Ennen sitä kuitenkin kuvasarja jokaisesta pyörästä ja kuvat vuokraamoon ja vuokraamoihin. Jonkun verran elämää nähneet pyörät samassa kuosissa kuin haettaessa. Ainoa klommo taitaa olla Curtis Springsin lemmikkiemun Softailin tankin korkkiin nokkima kuoppa.

 Käärmeenkesyttäjät Pertti (yllä) ja Jukka. Pertti arvioi saisiko kuristajakäärmeen alusta hyvää päivällistä. Jukka näyttää arvelevan, että kuristakäärmeen alku suunnittelee Jukasta päivällistä.

Alice Springsin nähtävyydet, Yamaha ja Honda -liike ovat suhteellisen nopeasti nähtyjä… jälkimmäinen myy myös harrikoita. Osa ryhmästä käy parissa museossakin ennen iltapäiväkaljalle menoa. Illalla retkemme päättäripäivällinen hotellimme terassilla. Asumme keskustan vierestä, mutta ytimessä ei mitään minkä vuoksi kävellä sinne. Mikä illassa mukavinta, kuulostaa siltä että meillä ollut onnistunut ellei erittäin onnistunut matka. 

Tästä ei taida lisko enää rockandrollimaksi muuttu... Thorny Devil, suomeksi Piikki Piru. Älä astu päälle paljain varpain.